No niin. Uusi tukka - uusi ihminen täällä! Kerrankin löysin kampaajan joka todella kuunteli ja teki mitä pyysin mutta osasi silti ehdottaa jotain itsekin. Ja tietenkin, hän on liikkeessä vaan harjottelijana enkä tod.näk ikinä löydä samaa henkilöä enää uudelleen. Mutta nyt on otsatukkaa ja uutta väriä, pitkästä aikaa. Piristävää!
Ja olen muutenkin nyt ihan Emäntä. En osaa tehdä keittiössä juuri mitään mutta silti ostin Prismasta kirjan SÄILÖ ITSE marjat, hedelmät ja kasvikset. Ensisijaisesti ostin kirjan koska siinä oli aroniahillon ohje. Toisekseen siksi, että voin jonain kauniina päivänä opetella itse jotain, vaikka suolakurkkujen säilöntää. Meillä kasvaa siis pihalla marja-aroniaa pensasaitana ja tänä syksynä se on pullollaan mustia marjoja. Kaikki vähän asiasta jotain tietävät jauhaa mulle miten c-vitamiinipitoisia ne marjat ovatkaan niin otetaanpa nyt vitamiinit talteen. Ja saanpa hyvän syyn syödä talvella paljon jäätelöä kun mulla saattuu olemaan tosi vitamiinipitoista aroniahilloa, kätevää siis.
Muutenkin pitää raivata keittiöstä nyt turha roju pois ja alkaa tekemään uuniruokia vaikka pakastimeen asti. Aloin miettiä pienessä päässäni sitä montako einesmaksalaatikkoa ja tilattua kebab-annosta se vuodessa mahtaakaan tehdä jos menen edes kerran pari viikossa ilman itse tehtyjä eväitä töihin. Ja kun olen alkanut keittiön pikku jauhopeukaloksi niin lupasin leipoa Ylökkin agilitykisojen kanttiiniin. En pääse muuten talkoisiin mukaan kun lähdetään lomalle niin laitan tällä tavalla oman korteni kekoon. Vielä kun keksin mitä leivon etten tapa ketään niissä kisoissa!! Lupasin kanttiini-ihmiselle soittaa ja sopia jotain. Täytynee tehdä se pian että saan aikaa harjoitella, epäonnistua ja maistaa yhden kierroksen. (Tää ei varmasti olis kenellekään näin suuri koitos mutta kyllä vielä selviän siitäkin)
Emman kanssa oltiin taas tiistaina agilityharkoissa ja päätin että harrastus on pian katkolla. Yritän vielä harkat tai kahdet mutta en ole vieläkään ilmoittautunut talven ryhmiin. Meillä meni Emman kanssa alkuun niin hienosti ja molemmat oltiin innostuneita mutta viimeaikoina harkat on menny emman karkailua katsellessa ja itsehillintää kehittäessä. Emma osaa kyllä paikallaanoloa ja luoksetulonkin mutta agikentällä sillä nykyisin "pimenee" kun se ylikuumenee. Olenkin Virpin avustuksella tullut siihen tulokseen, että ollaan varmaan edetty liian nopeassa tahdissa liian paljon. Pitäisi palata taaksepäin, ottaa vähemmän esteitä kerrallaan ja yrittää vaikka millä konstilla saada onnistumisia. Ehkä sitten saisin joskus koiraan taas jotain kontaktia? En tiedä... Nyt harjoitusten päätteeksi ainut tunne on harmi ja pettymys kun ei olla edes päästy harjoittelemaan mitään kun Emma vaan juoksentelee missä sattuu ja riehuu. Jari kertoo asiantuntevasti miten koiralta pitää vaatia luoksetulot ym mutta mites vaadit kun mistään vaan ei tule mitään. Eilen kun oltiin Emman kanssa metsässä niin kaikki sujui taas normaalsti. Se tulee luokse kutsusta heti vaikka juoksee sielläkin kuin tuulispää. Joku vaan on mennyt pieleen agilitykentillä. Muuten kyllä Emma on kehittynyt sielläkin. Silloin kun kaikki onnistuu ja saan siihen kontaktin niin se osaa esteet ja tekee hyvin vaikka on huono ja hidas ohjaaja. Jollain kerralla mentiin ihan hienosti pitkä ratakin läpi, olisko ollu lähestulkoon 11-13 estettä keppeineen. Nyt mietin siis jatketaanko alamäkeä ja pettymyksiä, keksitäänkö jokin ratkaisu vai pidetäänkö tauko ja aloitetaan toisessa ryhmässä myöhemmin. Joku harrastus lenkkeilyn lisäksi saisi koiralla olla kyllä talvellakin. Talveksi jää kuitenkin jäljen teko ja metsästys pois. Tokoiltuhan me ollaan koko ajan vaihtelevalla menestyksellä. Täytyy miettiä.
Ja olen muutenkin nyt ihan Emäntä. En osaa tehdä keittiössä juuri mitään mutta silti ostin Prismasta kirjan SÄILÖ ITSE marjat, hedelmät ja kasvikset. Ensisijaisesti ostin kirjan koska siinä oli aroniahillon ohje. Toisekseen siksi, että voin jonain kauniina päivänä opetella itse jotain, vaikka suolakurkkujen säilöntää. Meillä kasvaa siis pihalla marja-aroniaa pensasaitana ja tänä syksynä se on pullollaan mustia marjoja. Kaikki vähän asiasta jotain tietävät jauhaa mulle miten c-vitamiinipitoisia ne marjat ovatkaan niin otetaanpa nyt vitamiinit talteen. Ja saanpa hyvän syyn syödä talvella paljon jäätelöä kun mulla saattuu olemaan tosi vitamiinipitoista aroniahilloa, kätevää siis.
Muutenkin pitää raivata keittiöstä nyt turha roju pois ja alkaa tekemään uuniruokia vaikka pakastimeen asti. Aloin miettiä pienessä päässäni sitä montako einesmaksalaatikkoa ja tilattua kebab-annosta se vuodessa mahtaakaan tehdä jos menen edes kerran pari viikossa ilman itse tehtyjä eväitä töihin. Ja kun olen alkanut keittiön pikku jauhopeukaloksi niin lupasin leipoa Ylökkin agilitykisojen kanttiiniin. En pääse muuten talkoisiin mukaan kun lähdetään lomalle niin laitan tällä tavalla oman korteni kekoon. Vielä kun keksin mitä leivon etten tapa ketään niissä kisoissa!! Lupasin kanttiini-ihmiselle soittaa ja sopia jotain. Täytynee tehdä se pian että saan aikaa harjoitella, epäonnistua ja maistaa yhden kierroksen. (Tää ei varmasti olis kenellekään näin suuri koitos mutta kyllä vielä selviän siitäkin)
Emman kanssa oltiin taas tiistaina agilityharkoissa ja päätin että harrastus on pian katkolla. Yritän vielä harkat tai kahdet mutta en ole vieläkään ilmoittautunut talven ryhmiin. Meillä meni Emman kanssa alkuun niin hienosti ja molemmat oltiin innostuneita mutta viimeaikoina harkat on menny emman karkailua katsellessa ja itsehillintää kehittäessä. Emma osaa kyllä paikallaanoloa ja luoksetulonkin mutta agikentällä sillä nykyisin "pimenee" kun se ylikuumenee. Olenkin Virpin avustuksella tullut siihen tulokseen, että ollaan varmaan edetty liian nopeassa tahdissa liian paljon. Pitäisi palata taaksepäin, ottaa vähemmän esteitä kerrallaan ja yrittää vaikka millä konstilla saada onnistumisia. Ehkä sitten saisin joskus koiraan taas jotain kontaktia? En tiedä... Nyt harjoitusten päätteeksi ainut tunne on harmi ja pettymys kun ei olla edes päästy harjoittelemaan mitään kun Emma vaan juoksentelee missä sattuu ja riehuu. Jari kertoo asiantuntevasti miten koiralta pitää vaatia luoksetulot ym mutta mites vaadit kun mistään vaan ei tule mitään. Eilen kun oltiin Emman kanssa metsässä niin kaikki sujui taas normaalsti. Se tulee luokse kutsusta heti vaikka juoksee sielläkin kuin tuulispää. Joku vaan on mennyt pieleen agilitykentillä. Muuten kyllä Emma on kehittynyt sielläkin. Silloin kun kaikki onnistuu ja saan siihen kontaktin niin se osaa esteet ja tekee hyvin vaikka on huono ja hidas ohjaaja. Jollain kerralla mentiin ihan hienosti pitkä ratakin läpi, olisko ollu lähestulkoon 11-13 estettä keppeineen. Nyt mietin siis jatketaanko alamäkeä ja pettymyksiä, keksitäänkö jokin ratkaisu vai pidetäänkö tauko ja aloitetaan toisessa ryhmässä myöhemmin. Joku harrastus lenkkeilyn lisäksi saisi koiralla olla kyllä talvellakin. Talveksi jää kuitenkin jäljen teko ja metsästys pois. Tokoiltuhan me ollaan koko ajan vaihtelevalla menestyksellä. Täytyy miettiä.
Kommentit