Loman jälkeinen töihin paluu on saanut aikaan sen, että olen yrittänyt tehdä uusia suunnitelmia. Ei ne työkuviot muuten ratkea. Yritän pikkuhiljaa hyväksyä sen tosiasian että hankin itselleni lopultakin ammatin jota halusin tehdä, mutta koska en koskaan pääse sitä tekemään mistä tykkäsin, on pakko keksiä jotain muuta. Mieli ja terveys vaan turhaan järkkyy nykyisessä työssä. En keksi siitä enää yhtäkään hyvää asiaa.

Ekana ajattelin hakea yliopistoon/kouluun keväällä, mutta päätoimiseksi opiskelijaksi minusta ei näillä asuntolainoilla taida olla. Raha on asia mitä en kaipaa elämääni riittävää määrää enempää, mutta toisaalta jos sitä on aivan liian vähän, se saa minut myös helposti stressaantumaan. Toisin sanottuna kun nyt jotenkin pärjätään ja palkkaa tulee edes jotakuinkin riittävästi, olen tyytyväinen. Tällä älykkyysosamäärällä ja ammatinvalinnalla en joka tapauksessa koskaan tule rikastumaan eikä tarvitsekaan.

Seuraavaksi ajattelin osa-aikatyötä ja opiskelua siinä sivussa. Tämä alkoi omasta mielestä kuulostaa jo paremmalta, mutta toinen asia onkin se, mistä löydän osa-aikatyötä. Jopa nykyisessä paikassa saattaisi olla mahdollisuus tehdä puolta päivää, mutta tällä hetkellä sitä ei voi ajatellakaan ennen kuin uusia työntekijöitä on rekrytoitu. Ja toisaalta kaksi virkaakin on kaiketi tulossa auki vuoden vaihteessa. Ja viimeisiä vaihtoehtoja lienee turha tähän edes luetella, sillä olen miettinyt kaikkea puistokemistin ja kaupan kassan väliltä.

Yksi valopilkku kuitenkin elämässä. Toissayön valvoin taas lähes kokonaan tämän ihon ongelmien kanssa, mutta eilen ehdin taas saunottaa petivaatteita ja vaihtaa pölyttömiä lakanoita niin olipa ihanaa nukkua viimeyö ihan ilman pölypunkkiallergiaa. Mahtavaa että asia edes osittain selvisi ja pystyn nyt enimmäkseen nukkumaan yöni vaikka kamala homma huonepölypunkkiallergian kanssa onkin kun niitä yrittää hävittää.