Se siitä työterveydessä käynnistä. En vaan saanut aikaiseksi mennä. Enkä jaksanut mennä. Aloin mielessäni puimaan kaikenlaista mitä siellä pitäis jutella... lista on pitkä, mutta en saa vaan mentyä paikalle hoitajalle puhumaan. Olkoon. Kyllä varmaan sitten menen kun on pakko.

Vapaat on jotenkin menny vähän sivu suun. Olen ollut kolme päivää vaan tosi vihainen. Vihainen työnantajalle, itselleni ja vähän kaikelle. Työnantajalle aiheestakin (kts. edellinen kirjoitus). Itselleni saamattomuudesta ja siitä etten onnistu/pysty/jaksa muuttaa kurssia vaikken ole elämääni yhtään tyytyväinen.

Onneksi on harrastuksia. Ja niistä nimenomaan ykkönen tuo ystäväiseni koiruliini. Tosin silläkin on varmaan stressi kun ei se osaa yhtään rauhoittua (paitsi nukkuessaan lopulta). Ehkä se on saanut stressin kun mulla on stressi..?!?! No ainakin se oli eilen esimerkillinen oppilas koirakoulussa. Raukka kärsii vaan osaamattomasta ohjaajasta. Aloluokan liikkeiden lisäksi se osaa jo loistavasti esimerkiksi kaukokäskyjä. Paitsi että se osaa ne tietenkin niin kuin ne on sille opetettu. Eli väärin. Liikeradat aiheuttaa eteenpäin liikkumista.

Koiraharrastusten myötä olen myös saanut mukavia kavereita ja kivoja ystäviä. Kiitos eilisestä lenkistä ja juttutuokiosta "hoo". Ulkoilu ja jutustelu piristää. Eikä noita valkoisia "taskuraketteja" katsellessa voi itkeä.

Niin ja onhan mulla nyt uusi tukka. Olen ihan pakarishanna :-) Vähän uutta ruskeaa väriä ja räväkämpi leikkaus. Taisin vihdoin löytää sen "oman" kampaajan. Eihän siihen oliskaan vasta mennyt kuin kuutisen vuotta Tampereella asuessa. Miksi et Päivi voisi muuttaa tänne että mulla olis oma hoviparturipsykologihuolenpitäjä (ja aina jäätelöä ja keksejä)???!!!!