Uskalsin!!! Hiihdin. Oikeasti. Vapaalla hiihtotyylillä ekan kerran kunnolla yli kymmeneen vuoteen. Ja mitä tästä opin. 1. Hiihtäminen on rankkaa, etenkin vapaalla tyylillä ylämäkeen. 2. Et tarvitse niin kovin paljon vaatteita hiihtäessä vaikka pakkasta onkin 12 astetta. 3. Ennen kuin olet sitonut sauvat tiukasti käsiin kiinni ja lähdet liikkeelle, varmista että MOLEMMAT sukset on oikeasti monoissa kiinni. (Nykyään sauvoissa on kunnon "hanska"-tyyppinen tarrakiinnitys käsineiden päälle eikä sellaisia kapeita remmejä niin kuin ennen eikä ne putoa käsistä kun vaan lopettaa puristamisen) 4. Se että jaksaa juosta useamman kilometrin yhteen menoon, ei vielä tarkoita sitä, että jaksaa hiihtää juuri yhtään. Auts. 5. Kunnon välineillä meno on kuitenkin yllättävän mukavaa ja sukset voi ihan oikeasti luistaa eteenpäin eikä ainoastaan tuurilla vähän taakse ja sekin väärään aikaan.

Ja äidille tiedoksi. Ei, en ole varsinaisesti tullut hulluksi tai muutenkaan kovin pahasti seonnut vaikka olenkin samalla viikolla vapaaehtoisesti sekä hiihtänyt että neulonut.

Mutta onpa muuten nyt hyvä olo. Reipas, lyhyt hiihtolenkki, sen päälle Emman iltapisukävelyt ja kohta saunaan ja mustaherukkamehua naamaan. Ihan mukavaa. Tämänpäiväinen ensimmäinen totuttelulenkki suksilla oli todellakin lyhyt, mutta ihan riittävä. Ehkä 2-3km vaan ja siitäkin aika paljon ylämäkeä ja etenkin alamäkeä. Mutta sainpa sentään huomata että osaan vielä jotenkin ja pian varmaan totun vielä paremmin. Uskaltaa sitten toisella kerralla ladulle vaikka siellä olisi muutama muukin hiihtäjä. Odotan sitä hetkeä kun pääsen järven jäälle lykkimään ilman ylä- ja alamäkiä koko ajan. Kertokaa ihmiset missä on Tampereen tasaisimmat ladut???

Toinenkin asia mietityttää. Mistä saa sellaisia korkeita purkkeja sauvasekoittimella soseuttamista varten? Niitä kapeita ja korkeita siis? Mun sekoittimen mukana ei tullut sellaista enkä nyt löydä kaupasta sopivaa.