Alkaa olla jo yö ja nukkumaan pitäisi mennä, mutta täytyy vielä purkaa mieltä kun olen niin intona!! Emmalla on ollut tällä viikolla aika vahvat valeraskauden oireet ja ollaankin mun vapaa-ajat keskitytty touhuamaan ja lenkkeilemään, eli suuntaamaan sen ajatuksia ja toimintaa muuhun kuin hoivaamiseen ja hautomiseen. Ollaan lenkkeilty, treenailtu erilaisia asioita ja lenkkeilty lisää. Olen oppinut siitä lyhyessä ajassa taas hirveästi lisää! Palkkaamisesta, sen keskittymiskyvystä, taidoista ja taitamattomuudesta.. Ja tänään me kokeiltiin pitkän tauon jälkeen vähän agilityä!!! En olisi kuuna päivänä uskonut että sen saa rauhoittumaan tuollaseksi kentällä jossa on NIITÄ esteitä.

Heti ensimmäisenä kun se näki autosta tullessaan vilauksenkin esteistä, se kuumeni, alkoi kiskoa ja läähättää, ei kuullut, ei nähnyt, eikä pystynyt syömään nameja. Mutta kun se sai rau-has-sa tehdä pari mieluista estettä hihnassa ja palkkion saattelemana, se yllättäen rauhoittuinkin ja alkoi kuunnella. Se halusi suorittaa esteitä ja juosta, mutta teki sen YHDESSÄ mun kanssa ja innostuneena mutta ei järjettömänä kuumakallena. Tehtiin ensin pelkkä putki (koska se oli Emman mielestä ihan pakko päästä juoksemaan ekana) ja sitten hyppy ja putki. Lopuksi mentiin oikein "pitkä" rata jossa oli hyppy-putki-hyppy. Esteet laitettiin lähelle toisiaan ja minä sijoituin oikein nimenomaan palkkaamisen suhteen. Virpi toimi apurina, neuvoi, kannusti, opasti ja piteli hihnaa. Virpi on enkeli :-) Enkä minä tajunnut edelleenkään juuri mitään ilman neuvoja, mutta onneksi niitä neuvoja oli tarjolla. Kiitos Virpi.

Edellämainitun ja kaiken kuulemani ja lukemani jälkeen en voi käsittää miten sitä voi ihminen olla niin vähäjärkinen että kuuntelee ennemmin kaiken maailman ammattilaisia kuin lukee omaa koiraansa. Vasta tällä viikolla lopultakin mun järkeen meni se, että Emma EI PIDÄ siitä että rapsuttelen ja lääpin sitä treeneissä kehuessa ja palkatessa. Se kyllä rakastaa rapsutuksia ja silittelyä kotona sylissä, mutta EI silloin kun Hän on Töissä. Miksi siis silti koko ajan yritän tehdä niin kuin opetetaan ja kuten muut tekee enkä lue koiraani joka palkkioksi ennemmin odottaa makupalaa, leikkiä ja mahdollisimman nopeasti jo uutta tekemistä. Sitten kun ollaan taas työt tehty ja levätään, on kaikenlainen "lääppiminenkin" sallittua ja toivottavaa :-).

Mitähän vielä. Tehtiin ennen agilitykokeilua pieni tottistreeni kentällä hieman kokeenomaisemmin. Toisin sanottuna mentiin ensimmäistä kertaa ikinä jotakuinkin järjestyksessä kaikki aloluokan (+nouto) liikkeet peräkkäin. Tämä siksi että usein Emma ennakoi helposti ja tekee samaa liikettä useamman kerran peräkkäin kuuntelematta käskyjä. Eli näin liikkeestä maahan meno menee lähes aina ekana liikkeestä seisomiseksi koska sitä on tehty juuri äsken jne. Nyt treeni sujuikin seuraamista lukuun ottamatta ihan ok. Jopa paikallaan makuut suoritettiin onnistuneesti. Seuraaminen sujui sitten kaiken jälkeen, mutta vahingosta viisastuneena osaan nyt taas tajuta senkin paremmin, että Emman tulee saada tutustua treenipaikkaan ensin ja tehdä jotain muuta jotta se pystyy tekemään seuraamisessa muuta kuin haistelemaan maata.

Minähän siis jopa välillä taidan vähän edistyä!! Ties vaikka siitä olisi joskus apua koirallekin :-).

..niin. Lopuksi vielä maininta, että kadotin jonnekin treeniblogin salasanat sekä vähän päivitysintoakin joten te jotka jaksatte tätä lukea, joudutte toisinaan seuraamaan nyt täälläkin koiraharrastusintoiluja :-).