Kuulostipas tuo edellinen kirjoitus positiiviselta. Oikeasti mieliala on taas jotain ihan muuta... Töihin mennessä jo tuntuu siltä, että seinät kaatuu ja katto putoaa niskaan kun istunkin työpöydän ääreen. Ja tuntuu, että suunta on vaan alaspäin. Olen epäonnistunut. Ensin opiskelin yhtä, sitten toista, kunnes löysin sen oman juttuni. Opiskelin ammatin jonka osaan kyllä ja jossa voin kehittyä. Mutta paskat. En saanut töitä, enkä saa. Nyt valmistumisesta on niin pitkä aika, että kortistosta mennään töitä hakiessa ohi että heilahtaa. Eikä paluuta vanhaan ole.

Tuntuu, että miksi ikinä edes muutin Tampereelle. Vanhat kaverit on kuka missäkin (osa jopa vielä olemassa), tosin uusiakin on löytynyt (kiitos Teille, tiedätte kenestä kirjoitan). Enkä yhtään tiedä mitä tekisin elämälläni. Jos mulla ei olis koiraa... hui, en halua edes ajatella. Viimeaikoina on tapahtunut kaikenlaista kivaa josta en jaksa riemuita. Plääh. Miksei koiria trimmaamalla ja ulkoiluttamalla voi elää?! Miksi kaikkea varten on tarvittu niin paljon lainaa.. Miksi mulla on aina stressi?! Voi perse. Hauskaa viikonloppua!