Vaikkei parson minusta olekaan mikään pikkukoira niin eittämättä kuitenkin kooltaan vaikkapa paimenkoiria pienempi. Äsken hölkkälenkillä erään nurmialuuen kohdalla oli kaksi naista keskustelemassa keskenään, kummallakin paimenkoirarotuiset koirat nurmella makaillen. Samalla kohtaa tultiin vastakkain (aikas komean) mieshenkilön kanssa jolla oli vetojuhtana kääpiösnautseri. Taskuraketti ja snautseri eivät voineet tietenkään tervehtiä toisiaan, olihan heillä molemmilla meneillään tärkeä työtehtävä vetojuhtana, mutta snautserin ohjastaja huikkasi iloisen terveyhdyksen ja jatkoi joko minulle tai näille naisille puuskutuksen lomassa: "pikkukoirat jyrää!" Tämä täällä on samaa mieltä :-D

Muutakin iloista tälle päivälle. Vaikka migreenin estolääke ei toimi, niin nykyinen kohtauslääkekombinaatio toimii! En ole varmaan koskaan ennen pystynyt hölkkäämään migreeniä seuraavana päivänä kuten tänään. Nyt vaan kun saisi nämä kohtaukset vielä harvemmiksi noilla estolääkkeillä.

Toinen mukava uutinen. Minulle tarjottiin uutta haastetta, lähes sivutyötä joka olisi kylläkin projektiluontoinen ja siten siis määräaikainen! En halua vielä julkisesti paljastaa mitä se on, koska en tiedä haluanko ottaa haasteen vastaan vai en. Joka tapauksessa otin asian suurena kunniana ja sitäkin suurempana haasteena. En edes tiedä selviytyisinkö siitä. Enkä aio ottaa siitäkään morkkista jos en uskalla ryhtyä puuhaan. Mutta jo pelkkä mahdollisuus ilahdutti. Otan asiasta lisää selvää sekä puntaroin vaihtoehtoja vielä sekä tunnustelen realistisesti saisinko työstä yhtä paljon kuin sille ehkä uhraisin. Pieni stressikään ei haittaa jos se on ns. positiivista stressiä, mutta jos heti alussa tuntuu että kiire ja stressi vaan väsyttäisivät niin en tule ryhtymään puuhaan. Intoa olisi mutten tiedä onko taitoa.

Hauskaa viikonloppua ystäväiset rakkaat!