Edelleen, tämäkin kirjoitus kannattaa jättää väliin jos ei migreeni ole aiheena sydäntä lähellä :-).

Kirjoitin TÄNÄ AAMUNA että suunta on parempaan ja lääkärin kanssa uudet suunnitelmat tehty. Töihinkin olen kovasti menossa. Kannattipa kirjoittaa niin sain sitten sen seurauksena kokea elämäni oireet. En ole vielä koskaan kokenut yhtä aikaa näitä kaikkia, puolisokeutta, korvien soimista, kielen puutumista, sormien hallinnan vaikeutta (näppäily ei meinaa nytkään onnistua mutta yksin kotona ollessa pitää saada vuodattaa) ja osa sanoistakin pitää kaivamalla kaivaa kun ei pää meinaa toimia.

Kohta mä tarvitsen ulkopuolista apua juoksuisen koirani ulkoiluttamiseen ja muiden askareiden hoitamiseen. Vältän pahimman kivun uusilla ja kalliilla lääkkeillä, mutta olen loppupäivän silti kipeä, mutta ennen kaikkea tokkurassa ja väsynyt. Alkaa jo masentaa kun luulin että suunta on parempaan ja nyt tulee tällainen takapakki.

Voikohan migreeniin kuolla? Pelkään että ei voi.