Tämän päivän saldo kaksi työhakemusta lisää. Postiin täytyy enää kuoret kiikuttaa. Ensi viikolla alkaa sitten perään soittelu. Se on rasittavaa ja aikaa vievää. Yleensä menee aina tunti- tai päiväkausia ennen kuin jonkun päällikön tavoittaa eikä se sitten osaa mitään sanoa. Mutta aloitetaan taas.

Eilen puhuin noin puolitoista tuntia äitini kanssa puhelimessa. Itku kurkussa jauhoin elämäntilannettani ja lopulta ehkä vähän helpottikin. Entistä kirkkaammaksi tuli se, että otan lopputilin nykyisestä työpaikastani. Nyt vaan kerään rohkeutta jokusen päivän tai jokusen viikon tai - jotain.

Huomenna on vielä vapaapäivä ja aamupäivä kuluu koiranäytelmissä tuon juoksuisen nartun kanssa. Onneksi ns. "tärppipäivät" taitaa juuri mennä ohi eikä meno ehkä oman koiran osalta ole niiiiiiiiiiiin villiä. Tokihan sinne on meidän iloksi järjestetty myös agility ja flyball-näytökset jonne voin helposti koirani karkuuttaa. Tai voihan se mennä vaan juoksemaan sitä rataakin ympäri. Näyttely on siis vinttikoiraradalla jossa pieni Taskurakettini "hieman" aina kuumenee. Nouseepahan oma kunto kun juoksen perässä.

Eilen treenailtiin tokoa pitkästä aikaa tekemällä aloliikkeet läpi kokonaisuudessaan, hyppyä lukuunottamatta. Hienosti meni. Paikallaanmakuu alkaa vahvistua ja pitäisi taas pian mennä kokeilemaan möllitokoon totuudenmukaisempaa jännittämistilannetta harjoittelemaan.