Nyt on tosiaan mieli maassa. Hirveä itsetunto-ongelma riivaa ja päänsärky väsyttää ja itkettää. Palasin maanantaina töihin, olin siellä myös tämän päivän ja nyt taas sitten saikulle, en kyennyt yövuoroon enää menemään kun migreeni iski taas aamuvuorosta kotiin tullessa. Huomenna on puhelinaika lääkärille.
Lisäksi ahdistaa työtilanne ihan ennätyspaljon. Tuntuu etten kelpaa mihinkään eikä minusta ole mihinkään vaikka työkokemusta on periaatteessa monenlaista ja koulustakin hyvät paperit taskussa. Tiukka päätös on huomenna kirjoittaa hyvä työhakemus, tulostaa niitä 150 kappaletta ja keksiä joka ikiselle jokin paikka jonne sen lähettää. Paikkakuntaan tai kovin tiukasti työpaikkaankaan tuijottamatta. Ongelmaksi muodostuu tämä työn (ja työttömyyden) aiheuttama itsetunto-ongelma jonka seurauksena ei meinaa keksiä itsestään enää mitään mainitsemisen arvoista. Kielitaito ja iso osa ammattitaidosta ruostuu koko ajan kun aikaa kuluu ja on hyvinkin sellainen tunne ettei kelpaa enää minnekään. Kuulostan varmaan ihan ympärimasentuneelta ja pakkohoitoon valmiilta, mutta vielä täällä sinnitellään. Nyt vaan on töidenkin osalta mitta niin täynnä, että ajattelin irtisanoa itseni mahdollisimman pian ja kestää sitten vaan irtisanomisajan loppuun.
Oho. Kuulostaapa hurjalta mutta myös mahtavalta nyt kun se on sanottu "ääneen". Tai sanoin minä sen sentään kotona ihan ääneenkin. Sitä en vaan etten tiedä miten raha riittää ja mihin tässä elämässä joudutaan jos paikkakunta ja puoli elämää muuttuu. Nyt kuitenkin päätän selviytyä tästä ja pärjätä. Järjestän oman elämäni kuntoon ja sillä siisti. Aion myös olla ehkä aika itsekäs ja ajatella vain itseäni välillä. Ja erääseen aiempaan kommenttiin viitaten, koiraa en aio vaihtaa (en todellakaan!) ja tavoite on ettei miestäkään tämän takia tarvitsisi :-P.
Tästä aiemmin mainitsemastani tarjotusta haasteesta. En taida kuitenkaan uskaltaa. Tuntuu ettei voimat nyt vaan riitä. Eiköhän tässä omassa elämässä ole näitä haasteita jo ihan riittävästi.
Lisäksi saamme töissä kunnian tehdä selvityksen työnantajallemme pääkallopaikalle miksi olemme niin hitaita... ööö... kerrankin kysymys mihin ei ole kovin vaikea vastata! jotain hyvääkin siis, kai?!
Terveisin hän joka tänään sai olla töissä mulkku, mulqvisti, huora x2, idiootti ja ääliö. Aika moninainen työnkuva mulla ja silti haluan vaihtaa!!
P.s. Kamala hauvakuume vaivaa :-D. Kuvasta päätellen taitaa vaivata jo taskurakettiakin:
Kommentit