Vietettiin tänään koirien kanssa mukavaa aamupäivää aurinkoisessa säässä ulkoillessa. Oli virkistävää kävellä pitkästä aikaa auringonpaisteessa ja vieläpä pienen pakkasen ansiosta kengät kuivana. Taskuraketti sai juosta sydämensä kyllyydestä vapaana ja Kiukku harjoitteli metsässä ulkoilua taapertamalla ja hölkkäilemällä perässäni polkua pitkin. Tosi reippaasti se jo kulkee epätasaisessa maastossa, mutta kylmä sille meinaa tulla villapaidasta huolimatta. Maha on vielä täysin vailla karvaa eikä tassutkaan kovin karaistuneet. Kotiin tullessa onnistuin vielä loihtimaan tosi hyvää tonnikalapastaa, ihan tuurilla. No, tuurilla tietysti, taitoa mulla ei ole.

Postia hakiessa meinasin revetä liitoksistani. Kiukulle tilaamani fleecepanta ja Taskuraketin valjaat olivat tulleet ja olivat vielä paljon hienommat kuin luulin. Molemmat ovat upeaa, katu-uskottavaa - vai pitäisikö sanoa maastouskottavaa - maastokuosia heijastinnauhoin. Lisäksi päätin lisätä syksyn ja talven pimeillä turvallisuutta ja tilasin Hurtan pehmustetut puolikuristavat pannat, myös nämä leveillä heijastinnauhoilla. Kiukku tosin saa odottaa vielä omaa pantaansa niin kauan että kasvaa siihen sopivaksi. Hienot ja turvalliset on nyt koirain ulkoilureleet :-).

Mulla on taas pitkä työvuoroputki meneillään, viime yövuoronkin jälkeen oli vaan yksi vapaa. Väsyttää koko ajan eikä asiaa auta pimenevät illat eikä se, ettei meillä töissä ole ikkunaa. Siis tää on ihan vankila!! Voi luoja taas tätä työtuskaa... taidanpa jättää tämän asian käsittelyn ihan tähän, alkaa vaan taas tuskastuttaa entistä enemmän. Väsymystä ei taida myöskään helpottaa yhtään se, että isäntä on taas työreissussa ja meillä siis lähdetään iltalenkille kun olen ensin päässyt töistä kymmeneltä ja tulen sitten onnellisena takaisin töihin taas seiskaan. Tulee nukuttua ihan varmaan monta tuntia jälleen kerran. Tätä työvitutusta ei voi sanoin kuvailla, se muuttuu koko ajan enemmän fyysiseksi tuskaksi, se puristaa päätä ja rintaa ja kuristaa kurkusta. Ääh. :,-(