Taskuraketti on ollut arvokas johtaja ja suuri päällikkö siitä asti kun Kiukku muutti taloon. Sen on pitänyt maata petissään mulkoillen ja murahtaen aina jos Kiukku kävelee liian lähelle, saati houkuttelee leikkiin. Se on ollut rauhallinen, mutta myös silminnähden väsynyt kaikesta kyttäämisestä, vahtimisesta ja elämänmuutoksesta.

Tänä aamuna tapahtui kuitenkin "jään sulaminen". Taskuraketin aloitteesta tytöt riehaantuivat leikkimään ja hetken aikaa täällä painittiin jo riehakkaasti ja taisteltiin luusta jota lopulta syötiin yhdessä molemmista päistä. Jos Kiukun meno yltyy liian kovaksi ja se koittaa roikkua naskalihampaillaan Taskuraketin jaloissa, Taskuraketti istahtaa tyynesti sen päälle ja odottaa että pentu saa jostain järkeä päähänsä ja rauhoittuu.

Olemme itse yrittäneet olla mahdollisimman paljon puuttumatta koirien väleihin ja antaneet Taskuraketin hoitaa tilanteet omaan tahtiinsa. Taisi olla ihan järkevä ratkaisu ja ihan fiksusti se homman hoitaakin. Ei uskoisi! :-) Muutama lelu laitettiin tänä aamuna hyllyyn odottamaan uusia leikkejä koska niistä taisi olla tulossa enemmän Taskuraketin vallankäytön välineitä kuin mitään leikkimiseen tarkoitettuja leluja ja niitä piti vahtia lähes stressiin asti ettei pikkupentu vaan vahingossa ota niitä kun silmä välttää.

Kiukku on sinnikäs, sitkeä ja rohkea pakkaus. Pihalla se poukkoilee nurmessa ja murisee tuulessa liikkuvalle keinulle. Vähällä se ei luovuta mitään ja yrittää aina pistää pikkasen hanttiin ja kokeilla omia rajojaan. Ihan vähästä se ei hätkähdä ja ottaa uudet tilanteet vastaan uteliaasti tilannetta tutkien. Katsotaan mitä siitä vielä kehittyy.