On niin paljon huolta ja murhetta ja harmistusta että aloitanpa mukavammista jutuista. Äiti kävi tänään kylässä, käytiin kaupungilla muutamassa kaupassa ja syömässä. Nyt mulla on suurin osa joululahjoista hankittuna, montaa en tosin ostakaan. Itselle ostin vain isolla rahalla apteekista lääkkeitä ja onnistuin vastustamaan muita houkutuksia. Niin tai tuli sieltä apteekista kyllä kosteusvoidettakin, mutta sitä ei lasketa koska se on ihan tylsää ;-).

Lisäksi tehtiin illalla Taskuraketin kanssa "pikku" lenkki. Lähdettiin tästä meiltä sellaiselle meille suht pitkälle lenkille joka me mennään yleensä hölkäten/kävellen puolitoista tuntia, kävellen reilut pari tuntia. Nyt siihen ei sitten kolme tuntia riittänyt kun unohdin ettei noita lenkkipolkuja tietenkään ole aurattu ja tarvottiin lähes umpihankea yli puolet matkasta. Oli vähän raskasta, mutta nyt on hyvä olo kun kotona odotti lämmin sauna. Tuo meidän pikkukirppu jaksaa ilahduttaa pelkällä olemuksellaan, se on NIIIIIN innoissaan kaikesta ja jos jostain niin erityisesti siitä saunasta. Sen mielestä on parasta ikinä kun pääsee ITSE kiipeämään jo toiseksi ylimmälle lauteelle.

Sitten niitä ikävämpiä uutisia. Mun migreeni on taas alkanut muutaman kuukauden tauon jälkeen vaivata. En tiedä onko estolääkkeen teho jotenkin mulle riittämätön vai mistä moinen nyt taas. Kuitenkin nyt muutaman viikon sisällä on tullut pari kohtausta / viikko ja menen taas tutulle neurologille parin viikon päästä. Ehkäpä tuota lääkitystä joudutaan taas muuttamaan, saa nähdä. Väsyttää hirveästi tuo vaiva muun stressin ohella etenkin näin pimeimpään vuodenaikaan.

Toinen vielä kamalampi tieto on se, että Taskuraketti on sairastunut. Sairauden kanssa tullaan kyllä elämään, mutta se tulee rajoittamaan sen elämää enemmän tai vähemmän, toivottavasti ei paljon  yhtään. Kaikki on tässä vaiheessa epävarmaa ja seurataan tilanteen kehittymistä. Ensi viikolla lääkäri tutkii lisää eikä sitä ennen voida kuin seurailla. Eniten stressaan tilannetta itse ja parasta tässä onkin se, että Taskuraketin ei pitäisi itse juurikaan itse kärsiä tilanteesta. Parhaassa tapauksessa voidaan jatkaa elämää jopa ilman lääkkeitä. Normaalia elämää ja harrastuksia kuitenkin jatketaan entiseen tapaan.

Tämän kaiken jälkeen yritän jotenkin saada nukuttua ja päästä tästä kroonisesta univelasta. Migreenin takia tulee nukuttua miten sattuu eikä sitten välttämättä aina juuri yöllä väsytä. Lisäksi tuo Taskuraketin tilanne stressaa ja sitä pitää heräillä mietiskelemään. Vuorotyöhän ei tilannetta ainakaan paranna.

Taskuraketti viime viikonloppuna lumipalloleikeissä:
1108611.jpg