Joku ihme alavireisyys vaivaa. Ehkä se on tätä kun ekana oli jo ihan kesä ja nyt tuntuu olevan kosteeta ja koleaa. Aamulla vaan palelee. Tulossa on kaikenlaista mielenkiintoista touhua mitä innolla odotan eikä nyt muutenkaan ole mitään erityistä valittamista. Silti väsymys ja alakulo vaan meinaa puskea päälle. Aika pitkä työputkikin on kyllä meneillään, yhden vapaan voimin täytyy jaksaa monen monta vuoroa.. pari viikkoa lähes. Plaah. Onneksi agilitykarsinnat, koereissu, pian lähestyvä näyttelymatka, viikon loma ym. pitää vauhdissa. Emman silmät ja polvet todettiin eilen terveiksi :-) ja agiltykarsinnoissakin pärjättiin niin että päästiin kurrsille... Kesää odotellessa.

Näin aamuvuoroon lähtiessä tulee aina mieleen, että voi kun voisi olla koira ja elää koiran elämää. Mun aamuvuoroaamuina Emma jaksaa juuri ja juuri nousta sen verran että kipittää keittiöön ja katsoo sen näköisenä kuin sanoisi "voisitko jo antaa sen ruuan kun jaksoin ihan sitä varten nousta ylös?". Syötyään se käy reippaana takapihalla tarpeillaan ja äkkiä ryntää juoksujalkaa takaisin sänkyyn ja huokaa unisena. Siinä vaiheessa tekee ihan vähän itsekin mieli painua pehkuihin.

Pirteää huomenta siis.. ;-)