Yleislääkäreillä juoksemisen ja erinäisten reseptilääkkeiden ja reseptivapaiden särkylääkkeiden seurauksena olen myöskin syönyt aivan liikaa lääkkeitä, tai etenkin lääkkeitä jotka eivät sovi yhtä aikaa syötäviksi. Mutta mitäpä ei yleislääkäri määräisi päästäkseen potilaasta nopeasti eroon! Kun on kipu, se hoidetaan kipulääkkeellä. Kivun aiheuttajasta viis. Nyt olen sitten myöskin kipulääkelakossa ja kestän vaan pienet päänsäryt ja kolotukset. Ainoastaan pahimpaan migreenikohtaukseen sain neurologilta tietyt lääkkeet mitä voin ottaa. Onneksi olen ainakin toistaiseksi välttynyt siltä kamalimmalta. Niin, nämä syödyt väärät lääkkeet ovat siis saattaneet alkaa ylläpitää särkyä joka niiden piti lopettaa. Nyt löysin kuitenkin ihanan erikoislääkärin joka jaksoi kuunnella ja ymmärtää millaista tämän vaivan kanssa eläminen toisinaan on.
Tämä migreenin parantaminen on mennyt jotenkin niin kokopäiväiseksi etten meinaa muuta välillä muistaakaan vaikka paljon on tullut touhuttua. Taskuraketti sai toissapäivänä uuden ihka oman luolatutkan, talven pakkasia odotellessa. Sitä ei kaulaan laitettava mötikkä häirinnyt yhtään mutta itse tutkalaite, piipittävä oranssi rasia oli sen mielestä todella mahtava... keittiöolosuhteissa! Veikkaanpa vaan että unohtuu tutkan piipitykset kun riistaa joskus alkaa löytyä. Taskuraketti on päässyt myös tapaamaan kavereitaan. Eilen Kosto ja Sampo pitivät sille seuraa, viime viikolla se oli Ronilla päivän hoidossa ja Kleninkin se sai tässä eräänä päivänä innostumaan pikku painiin (kun Aino ei ollut näkemässä :-).
Viikolla treenattiin verijälkeä. Tai siis yritettiin treenata. Taskuraketti viiletti ensimmäisen suoran kamalaa vauhtia makuun yli ja suu vaahdossa suoraan vaan eteenpäin. Jäljellä oli siis ilmeisesti liikkunut joku muukin tai sitten sen lähellä oli jotain mielenkiintoisemmalle haisevaa. Toisesta osuudesta ei meinannut tulla mitään kun nenä olisi vaan vienyt oikealle. Viimeiseltä makuulta jälki lähti kuitenkin tästä jostain muusta hajusta poispäin ja jäljestäminen sujui taas mallikkaasti ja pupu löytyi. Hyväähän se tekee harjoitella häiriöhajujakin, mutta onneksi jälki päättyi onnistuneesti. Viikonloppuna katsotaan sitten kokeessa mitä me sillä kertaa mahdetaan löytää.
Ja sitten pari hienoa onnistumista. Eilen tokotreeneissä treenattiin seuraamisia ja kontaktia, kaukokäskyjä ja paikkamakuuta. Emma pysyi paikallaan makuussa avo-luokan 3 minuutin paikallaan makuun vaikka viereinen koira nousi seisomaan ja sitä seuraava lähti kävelemään!!!!!!! (Ehkä se on tämä helle, hih) Kaukokäskyissä ollaan junnattu pitkään paikallaan. Homma toimii kun seison aivan Taskuraketin edessä, mutta välimatkan kasvattaminen aiheuttaa heti pientä etenemistä varsinkin istumaan nousussa. Tähän yritän saada apua naksuttimella. Eilinen ainakin vaikutti lupaavalta. Alo-luokan liikkeet alkaa olla melko hyvällä mallilla kunhan vaan tuo paikkamakuu tulee varmemmaksi ja ohjaaja uskaltaa luottaa koiraan.
Toinen onnistuminen. Luoksetulo. Sen kanssa ollaan taas kerran painittu enempi ja vähempi ja treeniä on tehty paljon. Välillä kuitenkin jopa vähän edistytään. Eilen Taskuraketti tuli metsässä luokse pari kertaa kesken kaverin kanssa painimisen, aika pitkältäkin. Loistavaaaaa! Eihän se vieläkään tule jos saa näköpiiriinsä jotain jahdattavaa, mutta pikkuhiljaa taas paremmin. A:lta sain monta hyvää vinkkiä ja eilen metsässä M:lta lisää. Ihanaa kun on fiksuja ystäviä!
Tulipa melkoinen luettelo sitä sun tätä. Nyt taas huilaamaan.
Kommentit