Tulinpa vaan valittamaan taas päätäni. Migreeni on ja pysyy. Ei auta lääkkeet, ei sairasloma ja lepo, ei akupunktio.. Nyt on taas kortisonikuuri ohi ja illalla töihin meno. Kortisoni aiheutti unettomuutta ja turvotusta eikä auttanut millään tapaa itse migreeniin jota sillä yritettiin taas hoitaa. Tämä oli nyt mun toinen ja viimeinen kortisonikuuri. Ei kai auta enää mikään muu kuin hyväksyä se tosiasia että mulla on aina migreeni enkä voi suunnitella tai sopia mitään kun kuitenkin joudun perumaan kun migreeni yllättää aina tasan silloin kun jotain pitäisi tehdä eikä vähiten kesken työpäivän.
Todennäköisesti paremmin valaistussa työpaikassa ja järkevämmillä työajoilla vaiva voisi hiukan hellittää, mutta tuskin meidän työpaikan hulluja vuorojakaan voi tästä täysin syyttää koska vaiva ei parane sairaslomallakaan. Työvuoroissahan eniten rassaa siis lyhyet lepoajat, useampi yö viikossa jää lyhyeksi sen lisäksi että joka 6.yö valvotaan kokonaan töissä. Onpa ihanaa palata taas töihin :-(.
Ei vaan. En voi valittaa. Oikeasti mulla alkaa yövuoron jälkeen pieni loma. Tai lomaa on vain viisi päivää, mutta vapaineen siitä tulee viikko. Lastaan karvaiset tyttöseni auton perään ja lähden kohti pohjoista vanhaa ystävää tapaamaan. Ystävällä on juniori-ikäinen basset-uros jolle meidän tytöt varmasti järjestää muutamana päivänä pientä askaretta :-).
Todennäköisesti ehdimme tapaamaan samalla reissulla Kiukun kasvattajaakin. Kiukussa onkin jo paljon nähtävää, jo kokonaista 3,4 kiloa!! Ei taida tytöstä kasvaa jättiläistä jos sama vauhti jatkuu :-). Vauhtia ja touhua riittää kuitenkin siihen malliin että alati unohdan sen olevan vielä ihan vauva.
Eilen treenattiin pöydällä käsittelyä samalla kun Taskuraketti pääsi karvoistaan ennen viikonlopun näytelmiä.
Todennäköisesti paremmin valaistussa työpaikassa ja järkevämmillä työajoilla vaiva voisi hiukan hellittää, mutta tuskin meidän työpaikan hulluja vuorojakaan voi tästä täysin syyttää koska vaiva ei parane sairaslomallakaan. Työvuoroissahan eniten rassaa siis lyhyet lepoajat, useampi yö viikossa jää lyhyeksi sen lisäksi että joka 6.yö valvotaan kokonaan töissä. Onpa ihanaa palata taas töihin :-(.
Ei vaan. En voi valittaa. Oikeasti mulla alkaa yövuoron jälkeen pieni loma. Tai lomaa on vain viisi päivää, mutta vapaineen siitä tulee viikko. Lastaan karvaiset tyttöseni auton perään ja lähden kohti pohjoista vanhaa ystävää tapaamaan. Ystävällä on juniori-ikäinen basset-uros jolle meidän tytöt varmasti järjestää muutamana päivänä pientä askaretta :-).
Todennäköisesti ehdimme tapaamaan samalla reissulla Kiukun kasvattajaakin. Kiukussa onkin jo paljon nähtävää, jo kokonaista 3,4 kiloa!! Ei taida tytöstä kasvaa jättiläistä jos sama vauhti jatkuu :-). Vauhtia ja touhua riittää kuitenkin siihen malliin että alati unohdan sen olevan vielä ihan vauva.
Eilen treenattiin pöydällä käsittelyä samalla kun Taskuraketti pääsi karvoistaan ennen viikonlopun näytelmiä.
Treenaaminen alkaa kuitenkin helposti väsyttää vauvaa sekä isäntää.
Omalla saikulla ja miehen lomapäivinä ehdittiin virkistyä ulkoilemalla. Muutamana päivänä oltiin metsällä isommalla porukalla ja muuten ulkoiltiin omalla porukalla koirien juoksennellessa puskissa. Mitenniin Taskuraketti on keppihullu... :-o
Jouluna meidän koirat keksivät pikkusiskolleni käyttöä koirapatjana:
Jouluna meidän koirat keksivät pikkusiskolleni käyttöä koirapatjana:
Kommentit